Fear and Loathing in Heathrow

Päivää ennen lentoni lähtöä onnistuin saamaan jonkin sortin mahataudin, kuumeen sekä virtsaputkentulehduksen. Makasin kotona Seinäjoella sängyssä ja mietin miten paljon asioita olikaan vielä hoidettavana. Mihinkään en oikein pystynyt siirtymään, koska kaikki liike tuntui vain huonontavan oloa. Lähtöaamuna kuitenkin sain itseni ylös sängystä nopeasti, ja paha olokin tuntui ikäänkuin siirtyneen tärkeämpien fiilisten tieltä. Kiirehdin lääkäriin hakemaan reseptin lääkkeisiin ja tämän jälkeen hyppäsin junaan. Tikkurilassa etsin apteekin, hain sieltä tarvittavat lääkkeet jonka jälkeen löysin itseni lentokentälle vievästä bussista.

Lentokentällä check-iniä tehdessäni British Airwaysin henkilökunta ilmoitti, että kone jolla minun pitäisi mennä Helsingistä Lontooseen, ei ole vielä edes lähtenyt Lontoosta Suomeen. Kone olisi myöhässä Suomen päässä ainakin 3 tuntia sään takia. Onneksi nyt ei ole kiire. Noin 3,5 tuntia myöhemmin kone saapui. Matka Lontooseen meni kivuttomasti lukiessa, kirjoitellessa sekä musiikista nauttiessa.

Lontoossa, suuruudenhulluja fiiliksiä täynnä. Pääsisin viimeinkin aloittamaan matkani kohti paljon hehkutettua Intiaa. Tai näin ainakin oletin. Koska kone oli useampia tunteja myöhässä, oli jatkolentoni Lontoosta Delhiin ehtinyt jo lähtemään. Tiesin vain, että minun oli etsittävä lentoyhtiöni toimisto, jonka sijainnista minulla ei ollut hajua.

Hakiessa laukkuani matkatavaroiden noutopisteestä, ei se koskaan ilmestynyt hihnalle. Hienoa. Överillä brittiaksentilla varustettu liiviasuinen herrasmies tuli tiedustelemaan, olenko hukannut jotakin. Selitin tilanteen hänelle parhaani mukaan. Hän sanoi, että en saa laukkuani tänään ja antoi selviytymispaketin jossa oli kaikki tarpeellinen yhden yön tarpeisiin. Tämän jälkeen hän pyysi suuntaamaan terminaaliin numero 4 ja zonelle G.

Nousin portaat ylös pois saapuvien osastolta. Tulin lentokentälle josta minulla ei ollut hajuakaan, miten se toimii. Infotiskit olivat jo kiinni. Löysin kuitenkin yhden tiskin, jossa näytti olevan henkilökuntaa. Selitin tilanteeni yhdelle heistä vain saadakseni vastaukseksi ”What do you want me to do? You gonna book hotel or not?”. Kyseessä oli ilmeisesti hotellinvaraustiski tms. Kysymykseni zone G:n sijainnista sivuutettiin täysin jonka sijaan minulle koitettiin kaupustella 220 puntaa maksavia hotelleja. Ehkei tämä herrasmies tiennyt lentokentästä, jossa työskenteli mitään. Turhautumisen määrä alkoi hipomaan ääretöntä. Nyt muistan miltä kesällä 2010 tuntui Ranskassa, kun yritimme ostaa junalippua ja täti tunki hinnaston naamallemme sanomatta sanaakaan. Mikä siinä on niin vaikeaa olla avuksi, kun resursseja siihen olisi?

Kaikesta huolimatta pysyin tyynenä enkä alkanut panikoimaan turhaa. Kierreltyäni terminaalien 3 ja 4 välillä ja tutkittuani jokaisen mahdollisen kolkan josta jotain apua voisi löytyä, totesin tämän energiantuhlauksen hyödyttömäksi ja etsin penkin joka näytti mahdollisimman mukavalta. Tietenkin kaikki olivat varattuja ja suurimmassa osassa penkkejä oli asennettu metalliset käsinojat jokaisen penkin väliin ja näinollen nukkuminen tehty mahdottomaksi. Loppuviimein yksi penkki löytyi ja pääsin heittämään pitkäkseni, vain herätäkseni näiden ruhtinaalisten yöunien aikana n. 11 kertaa. Välillä heräämisen aiheuttivat viereiselle penkille hyppivät espanjalaiset ylipuheliaat herrasmiehet, brittijuntit jotka huutelivat lähellä nukkuvalle aasialaiselle tytölle kaikenlaista asiaankuulumatonta sekä kerran jopa lattianpesijät, jotka halusivat kello 3 yöllä pestä lattian juurikin meidän penkkien alta.

Aamulla infotiskien avauduttua menin heti tiedustelemaan missä tämä mystinen zone G sijaitsee. Terminaalissa 5. Olin siis koko tämän ajan ollut väärässä terminaalissa. Infon naisihminen pahoitteli tilannettani lentoyhtiön puolesta sekä ihmetteli, miten en vaikuttanut vihaiselta tai turhautuneelta. Sanoin, että en kokenut sitä tarpeelliseksi. Hän myös kertoi, että minun olisi soitettava jatkolentoni järjestäneelle lentoyhtiölle ja pyydettävä heitä varaamaan minulle lento illalla (yli 12h päästä) lähtevään koneeseen. Heidän asiakaspalvelunsa avautuisi vasta tuntien päästä. Tiedustelin asiaa infosta terminaalista 5, ja sain heiltä toisenlaista infoa. Heidän mielestään minun pitäisi ottaa yhteys myöhästyneen lentoni järjestäjään, eli British Airwaysiin. Vaihtoehtoina siis tuntien odottaminen tai lisäselvittely. Valitsin jälkimmäisen.

Löysin siis viimeinkin oikean terminaalin ja kauan kaivatun zone G:n. Mikä parasta, British Airwaysin toimistosta sanottiin että korvaava lento Delhiin lähtee kello 12 ja että kadonnut laukkuni on odottamassa vuoroaan päästäkseen kyseisen koneen ruumaan. Typerännäköinen itsekseen hymyily ja nauraminen olivat herkässä. Viimeinkin pääsin lähtemään kohti ensimmäistä Oikeaa päämäärää. Asioilla on tapana järjestyä.