Varanasi, India - Travelling in the Middle Ages

Aamulla aikainen herätys. Tänään oli edessä 18h junamatka. Hotellin respaan jätetty rahavyö ei tietenkään ollut saatavilla heti. Respan työntekijä antoi elämänohjeita ja sanoi, että Intiassa täytyy varautua kaikkeen. ”Think in advance!”. En sitten tiedä, oliko väärin olettaa että heille säilytettäväksi jätettävät tavarat säilytetään heidän tiloissaan. Rahavyö kuitenkin saapui ajallaan.

Juna-asema muistutti hyvin paljon Suomen omia, vaikkakin vähän alkeellisempaa versiota. Ainakin junat saapuivat ja lähtivät ajallaan. Yhtään vähättelemättä, Madventures oli oikeassa. Junaverkosto täälä on hiottu maksimimaalisen toimivaksi. Ruokaa/juomaa ei tarvinnut lähteä hakemaan ravintolavaunusta, ja hinnat olivat yhtä edullisia kuin katukeittiöissä. Käytävillä kulki kokoajan myyjiä myymässä ruokaa, kylmää ja kuumaa juotavaa, sipsejä, pähkinöitä jne. Kolmanteen sleeper classiin sijoitettujen paikkojemme kanssa oli pieniä ongelmia, sillä ne sijaitsivat eri puolilla vaunua. Mukavuudenhaluisina massipäällikköinä kysyimme konduktööriltä vapaita paikkoja kakkosluokkaan, mistä ne löysimmekin. Ylimääräistä jouduimme tosin tästä pulittamaan ja 800km junamatkan lopulliseksi hinnaksi tuli n.20e/hlö. Ihan hyvin. Suomessa 200km välimatka Tampere-Seinäjoki kustantaa 30euroa.

Nukkumisesta junassa ei itselläni tullut juuri mitään. Laukkujen turvallisuus kuumotti, vaikka sidoimmekin ne ketjuilla + lukoilla alimman penkin alle. Pienikin ääni herätti ja matka kului lähinnä musiikkia kuunnellen, kirjoittaen ja lukien. Hankin Delhistä matkalukemiseksi J. Krishnamurtin teoksen ”Think on these things”. Kyseessä on filosofinen teos, joka laittaa kyseenalaistamaan uskonnot, intohimon, onnellisuuden ja koko minäkuvan. Kevyttä lukemista se ei ainakaan ole ja nukkumista se ei edesauttanut. Mielenkiintoista luettavaa kaikesta huolimatta.

Saavuimme Varanasiin klo 05 aamuyöllä. Junassa tapaamamme herrasmies tarjosi meille tuk tuk-kyydin vanhaan kaupunkiin, missä guesthouset sijaitsivat. Ilma oli huomattavasti hengitettävämpää, kunhan osasi sivuuttaa erinäiset hajut mitä viemäreistä, jätöksistä ja muualta nenään kantautui. Saasteet vaihtuivat siis lehmiin, lehmien jättämiin liukumiinoihin tiellä ja järjettömään määrään katukoiria ja Makaki-apinoita. Apinat vaikuttivat hieman vihamielisiltä. Pari kertaa yrittivät heittää meitä kivilläkin. Reilun metrin levyiset sokkeloiset pikkukadut tuntuivat ihmeellisiltä Delhin suurempiin teihin verrattuna. Eksyimme hieman, ja lopulta päädyimme isommalle kadulle joka oli kaukana guesthousejen sijainnista. Vuokrasimme pyöräriksan jolla lähdimme suuntaamaan kohti oikeaa katua. Pyöräriksan viereen ilmestyi hölkkäävä paikallinen, joka ilmoitti olevansa aamulenkillä. Jäätyämme riksan kyydistä tämä sama paikallinen lyöttäytyi meidän seuraan ja halusi välttämättä etsiä avointa guesthousea kanssamme. Jutustelujen jälkeen hänkin paljastui ukottajaksi. Hän pyysi rahaa, mutta annoin hänelle salmiakkipastilleja. Tällä tavoin pääsimme hänestä (hetkellisesti) eroon.

Pari seuraavaa päivää otimme rennosti. Yövyimme Shiva-guesthousessa, jota pitää paikallinen perhe. Ikkunamme avautuu katolle, joka on jonkin sortin hengailupaikka Makakeille. Turistikohteita Varanasissa ei kovin paljoa ole. Lähinnä vanha kaupunki itsessään. Hengailimme Ganges-joen rannalla ja katsoimme kun paikalliset pesivät syntejään pois dippailemalla jokeen. Söimme hyvin ja usein. Paistetut nuudelit on erittäin petollisia, sillä niitä voi syödä loputtomiin. Varsinkin tulisemmat. Myös lassia on tullut juotua, eli maustettua jogurttia (tuoreilla hedelmillä!) jota saa useissa eri mauissa. 14.1. täälä järjestetään leijafestivaalit, josta johtuen jokaisella kioskilla myytiin leijoja ja näiden oheistarvikkeita. "Joona ja Tiitus, 22v, mitä teitte Varanasissa?" Ostimme muutaman leijan, ja yksi päivä meni niiden kanssa leikkiessä. Kulttuurishokin poikasta oli ensimmäisenä iltana hajujen, yöllä kuuluvien äänien (apinat vs. katukoirat) sekä erilaisuuden takia. Tämä meni onneksi pitkien yöunien jälkeen ohi. Myös loputkin Suomesta tuliaisiksi tarttuneet taudit tuntuivat hellittäneen. (inb4 ruokamyrkytys)

Täälä Varanasissa alkaa tuntumaan siltä, että on vain yksi ihminen muiden joukossa. Kaoottinen liikenne ja hellomisterit eivät enää säväytä suuntaan eivätkä toiseen. Ne ovat vain kärpäsen pörinää joka kuuluu ympäristöön. Muutenkin, onhan kyseessä pienempi kaupunki vain vaivaisella miljoonalla asukkaalla. Kun olo normalisoituu, sitä huomaa kiinnittävänsä huomiota kaikkiin pieniin asioihin, ja etsivän niistä positiivisia puolia. Tämän mentaliteetin jos saisin mukaani Suomeen. Täälä sille tuntuu olevan enemmän aikaa ja tietenkin koska kyseessä on täysin erilainen ympäristö siihen tuttuun ja turvalliseen verrattuna, se on helpompaa.

Muita turisteja on täälä melkoisesti, varsinkin vanhan kaupungin alueella johon kaikki guesthouset sijoittuvat. Aasialaisia on enemmän kuin länkkäreitä ja hyvin monet heistä laittavat ainakin itseni hymyilemään. Jokin fiksaatio heillä tuntuu olevan kalastajahattuihin tai stetsoneihin. Useimmat vaikuttavat puhuvan hyvin vähän englantia. Niin, eihän sitä yhteistä kieltä välttämättä edes tarvitse. Kuitenkin aasialaisten hymyt ja kohteliaisuus tuovat mukavaa kontrastia Intian semi-epäkohteliaaseen kulttuuriin. Tästä epäkohteliaisuudesta lisää myöhemmin.

Viimeisenä päivänä toteutimme sen mikä oli ollut jo pidempään itselläni mielessä, mutta flunssasta johtuen en siihen kyennyt. Heräsimme auringonnousun aikaan ja menimme vuokraamaan veneen Ghateilta. Ukotushinnan laskettua siedettäväksi, hyppäsimme paikallisen miehen veneeseen ja lähdimme lipumaan pitkin Gangesia. Joen pinta oli tyyni ja aurinko näkyi himmeän oranssina taivaanrannassa, valaisten Varanasia kokoajan enemmän ja enemmän. Oli käsittämättömän rauhallista, ainakin kun vertaa aiempiin kokemuksiin Ghateilla. Nappasimme muutaman hyvän kuvan ja ihmettelimme paikallisten tapaa pestä vaatteita hakkaamalla niitä rantakiviin. Tämän jälkeen kävimme aamiaisella läheisessä hyväksi todetussa katuravintolassa. Travellerisäännöksiä halveksuen tilasin 75rp:n (reilu euro) vege-sieni-pitsan. Valitettavasti siinä ei ollut ananasta. Hinta-laatu -suhde oli kohdillaan ja vatsan se kyllä täytti. 

Olen kehittänyt pakkaamiseen täydellisesti toimivan menetelmän. Kutsun tätä nimellä Hallittu Kaaos. HK takaa sen, että etsimäsi tavara löytyy rinkasta silmänräpäyksessä ja mikä parasta, tämä menetelmä hämää niin ukottajia kuin kanssareissaajia. Tavarasi saavat olla varmasti rauhassa. (Tämä pakkausmenetelmä kannattaa toteuttaa omalla puolella sänkyä, muuten asiat voivat mennä epäjärjestykseen.)

Seuraavaksi ottamme suunnan kohti Varanasin lentokenttää ja nappaamme lennon Mumbaihin. Mumbaissa olisi tarkoitus käydä testaamassa Intialaiset klubit. Saa nähdä, antaako matkaväsymys sen verran periksi. Viimeinkin pääsee lämmittelemään!