Chiang Mai, Udon Thani & PAI!

Ennen Chiang Main bussia kulutin aikani Bangkokissa kitarasta tinkien. Alkuperäinen hinta oli n. 2300B (57,5e), 2 tunnin tinkaamisen, jutustelun ja testaamisen jälkeen sain tiputettua hinnan 1500Bahtiin (37,5e). Pitkien neuvotteluiden seurauksena sain kaupanpäällisiksi myös kantolaukun, joka tosin oli käytetty ja liian iso ko. kitaralle, mutta silti toimiva.

Paljon temppeleitä, halpoja ravintoloita ja hämmentäviä pariskuntia (eli vanhoja isomahaisia länkkäreitä + nuoria thaityttöjä). Fiilikseni Chiang Maista voidaan tiivistää näihin kolmeen asiaan. Saapuessani Chaing Maihin lämpötilan tippuminen oli varsin mieluisa yllätys. Pitkästä aikaa sai vetää pitkähihaisen päälle kun istuimme tuktukin kyydissä. Tutustuin myös tsekkiläiseen mieheen, joka tekee elantonsa matkustamalla ja tekemällä pikkuhommia tien päällä sekä ostamalla tavaraa Aasiasta ja myymällä ne hyvään hintaan kotimaassaan. Sama herra näytti minulle yli puolet halvemman majoituksen kuin mihin olin Bangkokissa tottunut.

Vietin Chaing Maissa vain yhden päivän, joka oli tarpeeksi. Aikaisemmat päivät Bangkokissa olivat täyttäneet senhetkisen metropoli-sietokykyni. Päivä kuluivan ympäriinsä palloillen sekä syöden pohjoisthaimaalaista ruokaa. Paikallinen curry oli herkullisin ja hintaansa nähden liian edullinen setti (possucurry + läjä riisiä + salaatti + olut maksoi 2,5€). Tämä ruoka pääsikin listalle ruoista, joita täytyy opetella kokkaamaan kotona. Chiang Main yleinen ilmapiiri ei ollut kovin mieluisa. Kaikkialla oli 'tyttöbaareja' joiden asiakkaista 99% oli juurikin näitä vanhempia miehiä joilla oli selvästi liikaa rahaa. Illalla löysin itseni kuitenkin istumassa kahden brittitravellerin kanssa kattoterassilla jakamassa tarinoita omista reissuista. Dean ja James olivat toiset ei-ärsyttävät britit joihin olin törmännyt.

Seuraavana aamuna checkoutin sekä aamiaisen jälkeen suuntana oli Pai. Pitkän tinkaamissession jälkeen tuktukin hinta tippui alle puoleen alkuperäisestä ja tyytyväisenä nautin 15min Edullisesta matkasta kohti bussiasemaa. Bussiasemalta ostin lipun Paihin, hintaan 120B. Kyseessä oli minibussi, eli suurehko paku jonka takaosa oli ahdettu täyteen penkkejä. Matka kesti n. 3,5h joka kului nopeasti polvet suussa, vuoristomaisemia ihaillen. Matkan aikana oli yli 600 mutkaa (laskettu fakta!) ja helpommin matkapahoinvoinnista kärsivällä olisi ollut vaikeaa.

Perille päästyämme lähdin etsimään erään israelilaisen minulle suosittelemaa majataloa, P.S. Riverside. Vähän kyseltyäni sainkin hyvät ohjeet ja löysin Riversiden nopeasti. Kyseinen paikka oli uskomaton. Joen varrella, paljon pinta-alaa, kasvillisuutta, viljelyksiä sekä mitä eriskummallisimpia eläimiä. Pari savimökkiä, loput bambubungaloweja. Ilmainen keittiö, vesi, netti sekä kalastusvälineet. Hintakin oli varsin kohdillaan; savimökeistä joissa oli oma vessa 300B ja bungaloweista joissa oli jaettu vessa, 200B (5e). Valitsin bungalowin terassin takia, sillä mitä levyttely olisi ilman riippumattoa. Ensimmäisenä asiana suihkun jälkeen asetin riippumattoni paikoilleen ja otin päiväunet.

Päivät kuluivat uskomattoman nopeasti. Viereisessä mökissä asui espanjalainen pariskunta, jotka tekivät tatuointeja ja lävistyksiä alennetulla hinnalla. Usein päiväuneni keskeytti tatuointikoneen surina. Toisessa mökissä asuivat kaksi sveitsiläistä longboardaajaa sekä yksi kiinalainen tyttö. Heidän kanssaan lähdin eräänä päivänä etsimään Pain kuuluisia vesiputouksia vuokraamillamme (manuaali!)skoottereilla. Mutkittelevilla vuoristoteillä vanhalla skootterilla ajelu oli mahtavaa, vaikkakin välillä kuumotti että niinkin vanha pyörä hajoaa alle. Ensimmäiset 'putoukset' jotka löysimme olivat kuivan kauden takia lähes olemattomia, kunnes viimein löysimme n. 5m korkean kosken, jota pystyi kutsumaan vesiputoukseksi. Hetken huljuteltuamme kuitenkin siirryimme takaisin heidän bungalowin terassille istumaan iltaa.

Seuraavina päivinä lainasin virvelin paikan omistajalta ja lähdimme hänen kanssaan läheiselle järvelle. Kävimme paikallisessa kalastustarvikeliikkeessä ostamassa syöttejä sekä koukkuja. Pitkän ja kuoppaisan hiekkatien jälkeen eteemme avautui laakso, jossa tämä pieni järvi sijaitsi. Lähistöllä oli vain muutamia taloja.  Valitsemamme ajankohta oli kuitenkin väärä eikä kala syönyt ollenkaan. Matthewilta (Riversiden omistaja) loppui kärsivällisyys parin tunnin kuluttua, ja lähdimme takaisin. Illalla menin katsomaan paikallisen baarin meiningin. Tuntui että suurin osa asiakkaista olivat (taas) Thaimaassa asuvia länkkäreitä jotka käyvät joka perjantai samassa paikassa. Pelasimme baarimikon kanssa juomapeliä, panoksena se, että häviäjä juo vettä. Tämä jatkui n. 10 (vesi)shotin verran kunnes molempien mahat olivat liian täynnä jatkaaksemme.

Seuraavana päivänä menin ko. järvelle yksin. Ajoitukseni oli tällä kertaa parempi, sillä välillä kala jopa söi. Pian seuraani liittyi paikallinen mies, kolmen vavan kera. Hän ei puhunut paljon englantian, enkä minä thaita, mutta pystyimme kaikesta huolimatta kommunikoimaan suhteellisen hyvin elekielellä. Hänen nimensä oli Oo, ja hän oli kotoisin Chaing Main lähistöltä. Muutamien tuntien jälkeen hänen perheensä liittyi seuraamme rannalle. Vaimo sekä kaksi lasta. Heidän aikeinaan oli viettää rannalla koko yö. Yhtäkkiä löysin itseni viettämässä piknikkiä rannalla heidän kanssaan. Joimme riisiviskiä ja totesimme Oon kanssa useaan, otteeseen kippistelemällä ja kättelemällä (?) olevamme kavereita. Söimme (eläviä) katkarapuja joita Oo pyydysti verkolla järvestä, maustettuna vihanneksilla, yrteillä, limellä ja chilillä. Tämä sopi riisiviskin kanssa täydellisesti. Oo myös sanoi, että koska vain olen Bangkokissa tai Chiang Maissa, minun pitäisi soittaa hänelle niin hän tarjoaisi ilmaisen yöpaikan sekä kyydin välillä Chiang Mai – Bangkok, tai toisinpäin. Välillä molemminpuoliset väärinymmärrykset saivat aikaan hysteerisiä nauruja. Tunnelma oli erittäin vastaanottavainen. Taas tuli todettua, että paljon saa kommunikoitua ilman yhteistä kieltä, vaikkakin kommunikaatio olisi vain eleitä ja rantahiekkaan piirrettyjä ympyröitä. To do-listalleni ilmestyi ehdottomasti Oolle soittaminen, kun seuraavan kerran saavun Thaimaahan.

6 yötä Pailla vietettyäni edessäni oli viimeinen ilta. Tutustuin Pascaliin, saksalaiseen nuorukaiseen joka oli myös ensimmäistä kertaa yksin pitkällä matkalla. Vietimme päivän ympäriinsä ajellessa sekä hyvin syöden. Illaksi haimme pullon Oon minulle tarjoamaa riisiviskiä, hintaan 1,5e. Pystytimme ison nuotion joen rannalle. Jo nuotion kasausvaiheessa seuraamme liittyi Sunny, Thaimaasta kotoisin oleva taiteesta kiinnostunut herrasmies. Kun saimme nuotion sytytettyä, se houkutteli ihmisiä paikalle kuin valo hyttysiä. Pian seuraamme liittyi Christina, joka oli kotoisin Malesiasta. Soitimme kitaraa, välillä kahta yhtäaikaa, lauloimme. Munniharppu herätti suurta kiinnostusta. Pian seuraamme liittyi lisää ihmisiä, mm. pariskunta Venäjältä sekä nuori mies Kanadasta. Sytytimme lyhtyjä, jotka toimivat vähän niinkuin kuuma-ilmapallot. Lyhty sytytetään, ja yläosa joka oli paperia täyttyy kuumasta ilmasta / kaasuista. Tämä lyhty lähetetään ilmaan hyvän karman sekä pahalta suojeluksen toivossa. Kaikki tämä eslakoitui siihen, että seuraamme liittyi pari muusikkoa jotka pitivät 'esityksen' soittaen kitaraa ja laulaen mitä uskomattomimmin. Koko ilta oli maaginen. Tähän muistoon oli hyvä lopettaa energian lataaminen, ja keskittyä jälleen oleelliseen.

Seuraavana päivänä otin samanlaisen minibussin Chiang Maihin. 3,5 tunnin ja useiden mutkien jälkeen löysin itseni jälleen Chiang Main bussiasemalta. Varasin lipun samalle illalle kohti Udon Thania. Tankkasin pohjoisthaimaalaista halpaa ruokaa niin, että matkalla minun ei tarvitsisi syödä. 10 tunnin bussimatkan jälkeen kuudelta aamulla, löysin itseni vieläkin kylmemmästä Udon Thanista, ukottavien tuktuk-kuskien ympäröimänä. Pitkään tingattuani sain ok-hintaisen kyydin keskustaan ja löysin kuin löysinkin hotlan, joka oli kallis mutta luksus. Tätä luksusta en ollut osannut edes kaivata. Sähköt, ilmastointi, kuumaa vettä, langaton verkko jokaisessa huoneessa sekä sänky johon voisi uppoutua päiviksi. Viettäisin täälä kuitenkin vain yhden yön, joten 390B ei ollut paha sijoitus hetkellisestä luksuksesta. Udon Thani itsessään oli kuin pienempi Chaing Mai, ilman temppeleitä ja halpaa ruokaa. Päivällä söin hyvin ja keskityin kirjoittamiseen, illalla kävin tutkimassa ympäristöä vain todetakseni että meno oli ikävästi samanlaista kuin Chiang Maissa. Seuraavana aamuna heräsin kun Joonas soitti olevansa bussiasemalla ja varmisti hotellini nimen. Kohta Joonas ilmestyikin paikalle, jonka jälkeen nukuimme vielä muutaman tunnin ennen etenemistä. Kävimme aamiaisella ja otimme tuktukin bussiasemalle, josta suunnistimme Nong Khaihin. Nong Khai on kaupunki joka sijaitsee Thaimaan ja Laosin välisen sillan vieressä. Tältä sillalta ylittäisimme rajan Laosiin.

Bonuksena Pailla tapaamieni tyyppien tekemä musiikkivideo, joka toteutettiin kolmessa päivässä.